Hangen alta paljastui yrttimaa

Viikko sitten kasvimaalla oli vielä lunta ihan kunnolla. Uskalsin epäillä, ettei se sula vielä vapuksikaan, mutta kuinkas kävikään, tänään on kaikki lumi poissa!

Kameran kanssa kiertelin penkkejä etsiskellen elon merkkejä ja löytyihän niitä.

Liperi

Saksankirveli

Suklaaminttu

Suolaheinä

Ruohosipuli

Oregano

Iisoppi on aina keväisin surkean näköinen...

Rakuuna

Kaksi talvea talvehtinut ranskalainen rakuuna

Raparperi ilostutti väriloistollaan

Tämä timjami talvehti hyvin

Sitruunatimjami on kaiketi kasivuotinen. Siitä talvehti vain viimekesäiset alut.

Sitruunamelissa antaa odotuttaa itseään....

Rohtoraunioyrtti

 Sammaloitunut nurmialue on täynnä myyrän tekemiä tuhoja!

 Keittön pöydällä odottavat kylmän arat yrtiti. Niistä aina silloin tällöin otan lehden tai kaksi, ihan vain herkutellakseni!

Basilika ja rosmariini odottavat siirtoa kesäkasvihuoneeseen.

Piha vapautuu hankien kahleista

Purjo etualalla, kosmoskukka takana.

Koska kevät yhä vain antaa odotuttaa itseään, oli minun vielä tänäkin viikonloppuna tyydyttävä taimien koulimiseen. Purjo ja Kosmoskukat ovat nyt turveruukuissa kasvamassa. Mysteerisiemenet osoittautuivat Kosmoskukan siemeniksi. Tänä vuonna ajattelin laajentaa leikkokukkapenkkiäni, taimet pääsevät sinne kukkimaan ja sieltä kesän mittaan maljakkoihin pöydille.

Yhdeksän päivää vappuun ja piha on vielä osittain lumen peittämä!

 

Pellon reunassa.

Yrttimaa alkaa paljastua.

Pälvi kohdissa Nokkonen puskee kasvustoaan kohti lämpöä.

Edessä Punaherukka, taempana Pensasmustikka.

Takana vanhan maakellarin uusi sisäänkäynti, edessä Liperin vanhat varret.

Orava on herkutellut pihakuusessa ja tiputellut kalutut käpyset "Nöpön kivelle". Edesmennyt Nöpö-kissa tykkäsi tähyllä hiiriä kiven päällä.

Koivun mahlan juoksutusta

Huhtikuun toisella viikolla alkaa koivuissa mahla virrata. "Sadonkorjuuseen" pääsee heti, kun yöpakkaset ovat ohi.

 Tänä vuonna kevät oli myöhässä. Pihallamme kasvaa kaadettavaksi tuomittu vanha koivu, joka ennen polttopuuksi joutumistaan saa antaa viimeisetkin eleämäneliksiirinsä ihmisravinnoksi. Porasimme sunnuntaina (14.4.) ensimmäisen reiän, kolme yötä pakkasöiden jälkeen.

Muutama päivä meni ennenkuin saimme maistiaiset.

Mahlan juoksutus ei tiettävästi kuulu jokamiehen oikeuksiin. Siis vain omalla maalla kasvavaan puuhun voi porata juoksutusreiän. Reikä porataan noin puolen metrin korkeuteen hieman yläviistoon, 3-5 cm syvälle.

Reiän koko määräytyy reikään lyötävän juoksutusputken mukaan. 

Meillä käytetään käymisastiasta lainattua kovaa muoviputkea. Tähän putkeen sopivan reiän saa porattua 9 mm terällä. Putkesta valuva mahla johdetaan kanisteriin.

Ylös alaisin käännetty suppilo suojaa avonaista kanisterin suuta.

Kahden päivän kuluttua kanisteri oli vasta puolillaan.

Sadonkorjuun hetki.

Suoja takaisin paikalleen ja odotellaan kanisterin täyttymistä uudelleen.

Kippis, herkullista on!

Sataa, sataa, ropisee ja hanget saavat kyytiä

Hurraa, sataa!

Lumipeite kasvimaan päällä häviää silmissä ja pihan talvituhojen paljastuminen on askeleen lähempänä.

- - -

Sadepäivänä on hyvä hetki ryhtyä siivouspuuhiin. Siemenlaatikkoni on tosi katastrofaalinen!

Varastoin siemenet vanhan lipaston ylälaatikkoon, mihin olen varastoinut niitä jo vuosia.

Laiskuuttani en viime sykynä laittanut siemeniä minkäänlaiseen järjestykseen.

Epämääräisiä pusseja ja nyssyköitä siemenlaatikossa.

Suodatinpussit toimittavat siemenpussin virkaa.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että joitain merkintöjä tuli syksyllä tehtyä. Liian moni pussi oli jäänyt nimikoimatta, ajattelin muistavani mikä on mikäkin pussi, mutta ...

yllätyksiä siis tiedossa!

Myös pelargonioiden värisävyt oli jäänyt merkitsemättä. Viime kesänä sain kokoelmiini kauniin vaalenapunaisen pelargonian. Nyt näyttää, että se oli juuri yksi menetetyistä väreistä.

Vanha perinteinen punainen talvehti parhaiten. Voihan olla, että olen väärässäkin (toivottavasti).

Perinteinen  punainen pelargonia.

 Aiemmin keväällä hankin muutaman uuden värisävyn pelargonia-kokoelmiini. Ensimmäinen niistä on kukassa, sen piti olla valkoinen, mutta kukka onkin hennon vaaleanpunainen, ei paha ollenkaan.

Uusi vaalenpunainen pelargonian sävy.

Kevät se on ihmeellistä aikaa, yllätyksiä täynnä!

Kesä saisi tulla jo

Osa taimistani suorastaan huutaa:

- Lisää tilaa ja aurinkoa!

Kasvivalohuoneessani olleet petuniat ovat kasvattaneet liian honteloa vartta ja haaleita lehtiä. Pituuskasvua hillitäkseni olen latvonut taimia reilusti, mutta valo ja tila olisivat nyt se paras lääke.

Siirsin taimet eteläikkunalle ja levittelin niitä hieman leveämmälle alalle, jotta taimi parat saisivat vähän paremmat kasvun olosuhteet. Rakkautta ja Substraalia unohtamatta.

Petunian taimet.

Kasvivalohuoneen tyhjentyessä koulin sinne kasvamaan kirsikkatomaatin, basilikan ja samettiruusun taimet.

Basilikat koulin taimiruukkuihin usean taimen kökkäreinä. Saan korjata reilusti satoa ruokapöytään. Rakastan tuoreen basilikan makua!

Kasvivalohuoneessa on taas täyttä.

Kirsikkatomaatin taimi.

Tänä vuonna kokeilen purjon kasvatusta. Kylvin siemenet esikasvatukseen lämpöiselle eteläikkunalle. Siemenpussissa luki Allium ampeloprasum `Blaugryner Winter´ (kirjoitettuna saksalaisella y:llä).

Lisäksi kylvin viimekesän leijonankidoista riivittyjä siemeniä sekä kourallisen muita siemeniä, joita en enää tunnistanut, kun en ollut kirjoittanut ylös. Olkoon yllätys sitten kesällä mitä niistä tulee.

Kaupan yrttitiskiltä löysin ruukkurosmariinin. Vien sen kesäksi terassille kasvamaan ja korjaan satoa koko kesän ajan. Muutama tuore rosmariinin oksa hautumaan pannulliseen kuumaa teetä ja makunautinto on taattu!

Teen joukossa myös mintun lehdet ovat erinomaisia. Viime kesänä minulla kasvoi minttua, mutta mitenhän on asianlaita tänävuonna, missäpäin pihaa se minttu mahtoikaan kasvaa... ???

Torstai on toivoa täynnä

Tänään oli niin kaunis iltapäivä, että vielä työpäivän jälkeenkin ryhdyin risusavottaan. Minun käsivarteni eivät enää vesurin heiluttelua kestä, hankin siis itselleni sopivan työvälineen ja homma hoituu. 

Ostin järeät oksasakset ja niillä olikin tosi helppo selvitellä käkkyrät omenapuun oksat.

Poltettavat risut yhteen kasaan.

 

 

 

Polttopuuksi kelpaavat rangat toiseen kasaan.

Hidasta on, vaan torstaihan on toivoa täynnä!

Seuraaville päiville jäi vielä tekemistä...

... toiveikkaasti ajatellen siis:

 "On tämä savotta jo Juhannuksena on tehty!"

Omenapuiden leikkausta pääsiäisenä

 Yöllä siirryttiin kesäaikaan ja me teimme aamulenkkimme hankikannon aikaan.

 Paluumatkalla päätin, että tänään on oiva aika ryhtyä leikkaamaan omenapuita, kun hanget vielä kantavat. Kaivoin pari vuosikymmentä vanhan puutarhakirjani esille ja tuumasta toimeen.

 

Opus kädessäni katselin puiden muotoja ja totesin, ettei vanhoja puita yhdellä leikkauksella saada kuntoon. Toteutan harvennuksen muutaman vuoden ajalla.

Muutama kesä sitten voimakas syöksyvirtaus vei komean pihamännyn mennessään. Mänty rojahti vanhan Valkeakuulaan päälle tehden pahaa jälkeä. Niinkuin kasvieni kohdalla yleensäkin annoin sillekin vielä mahdollisuuden. Emme kaataneet omenapuuta vaan annoimme kesien kulua. Torsona se ensimmäisen kesän pystyssä törötti ja seuraavina kesinä työnsi vesiversoja jo ihan mahdottomasti. Laiskana puutarhurina olen antanut sen pärjäillä ihan omineen, kunnes tänään iski inspiraatio.

Valkeakuulas ennen leikkausta.

Valkeakuulas leikkauksen jälkeen.

Päärynäpuu on tyttäreni syntymäpäivälahja isälleen. Puu istutettiin 2011 hieman omenapuista erilleen. Viime vuonna se antoi jo komean kahdeksan (8) päärynän sadon. Taimi oli leikattu jo puutarhalta ostettaessa kaksivartiseksi ja nyt en osannut päättää mitä niiden  kahdelle latvalle tekisin, kun nekin ovat kertaantuneet molemmat kahteen haaraan, siis yhteensä neljään latvaan!!!

 Leikkasin pois vain kaksi sisäänpäin kasvavaa ja toisiinsa hankaavaa pientä oksan alkua ja sivuhaarasta katkenneen pystyoksan. 

Päärynäpuu

Päärynäpuusta poistettu kaksi oksan alkua.

Sivuhaarsta poistettu pystyoksa.