Oravat oppivat syömään!

Ei siinä lopulta kovin kauaa mennyt, kun oravat hoksasivat miten ruokinta-astia avataan. Vähän oli isäntä kurreja avittanut, katon toisella reunalla on puukiila pitämässä kattoa hieman raollaan.

 Kolmantena päivänä tapahtui läpimurto!

"Kovasti tekisi pähkinöitä mieli, vaan mitenhän niitä saisi?"

"Hups, täältähän niitä löytyy vallan mahdottomasti!"

"Loppu on pelkkää rutiinia. Ei kai näitä kaikkia kerralla tarvitse syödä?

Kerran keksittyään jutun jujun, on puukiilan katon rakosesta voinut poistaa. Homma hoituu jo ihan kuin vanhoilta tekijöiltä.

Taas tänään on saatu ikuistettua uusi vieraileva lintu. Närhi.

Oravat opetukseen

Oravien syöttöautomaatti on ollut puussa kaksi päivää ja isäntä on aivan hiilenä, kun kurret eivät vain opi käyttämään sitä.

 Pientä jatkokehittelyäkin automaatissa on tapahtunut.

Tuplakatto.

Tukevan kiinnityksen varmistamiseksi ruokinta-automaattiin tehtiin yläosaan vaakatuki, tuli tuplakatto.

Vaakatuki pitää ruokapaikan vaaterissa!

Isäntä houkutteli oravat oikean puun luokse jättämällä siemeniä "näköalatasanteelle". Sillä seurauksella, että eihän oravat edes yrittäneetkään tavoitella maapähkinöitä, kun katolta sai helpommin auringonkukan siemeniä!

 Meidän moka. 

Nyt katto on tyhjennetty. Mikäli kurret vielä todella haluavat maapähkinöitä, on niiden vastaisuudessa opittava avaamaan pähkinälootan kansi.

Pihamme ruokatarjoilu houkutteli tänään paikalle myös käpytikan.

Käpytikkakoiras etsii syötävää tyhjien kuorien seasta.

Oravan syöttöautomaatti

Pihamme oravat ovat todellisia suursyömäreitä. Pariskunnan lisäksi lintulaudallamme vierailee nyt myös kolmas, pienempi ja heiveröisempi harmaaturkki. Arkakin se tuntuu olevan, pariskunta antaa sille äkäiset lähdöt sen yrittäessä lähestyä auringonsiemenkasaa.

Etsiskelin netistä oravien talviruokintaohjeita ja löysinkin, tykkäävät kuulemma maapähkinöistä. Samalla löysin malleja ruokinta-automaateista. Isäntä on kätevä käsistään ja nurkistamme löytyy jos jotakin laudanpätkää. Vanhoista kompostilaudoista, pleksistä ja narusta syntyi oikein näppärä ruokailupaikka. Huomena isäntä kiinnittää sen lintulaudan viereiseen omenapuuhun.

Mallin hakemista...

Pleksille tehtiin urat sirkkelillä.

Näin automaatin pitäisi toimia.

Kannen saranana toimii nahkasuikale.

Oravien pitäisi kuulemma oppia avaamaan ruokasäilön kansi. Tarkkaillaan tilannetta. Montakohan päivää menee, että oivallus tulee?

"Hei Kurre pieni, huomiseksi sinulle on varattuna yllätys!"

Lintulaudalla vierailijoista olen saanut kuvatuksi vasta talitiaisia ja sinitiaisia. Oletan, että talven aikana saan ikuistettua paljon muitakin lajeja.

Talitiaisilla on hetkittäin jopa tunkua lintulaudalle.

Sinitiainen.

Orava ja tintti

Tällä viikolla ripustimme omenapuun oksaan lintulaudan ja täytimme sen piripintaan auringonkukan siemenillä. Tiaiset löysivät ruoka-aitan varsin nopeasti.

Kuluneena vuonna on pihakuusen latvaan ilmestynyt oravan pesä. Pesä on kestänyt hurjat myrskyt, edes Seija-myrsky ei saanut vahinkoa aikaan. Pesässä asustelee ilmeisen onnellinen oravapariskunta. Ennen lumipeitettä pariskunta teki tomerasti töitä hautaamalla tammenterhoja ympäri pihamaata.

Eivät ne enää pihan jäädyttyä terhojaan löydä, vaan löysivät lintulaudan ja tiaisten maahan pudottamat siemenet.

 

Pariskunnalla on omat suosikkipaikkansa. Toinen, rohkea ja kookkaampi, aterioi omenapuun alla, hangen päällä. Toinen nautiskelee murkinansa suoraan kaivon kannelle jätetystä siemenkasasta.

Opettelen erottamaan heidät toisistaan. Kumpi on rouva Orava ja kumpi herra Orava? Molemmat ovat pukeneet ylleen harmaat talviturkkinsa. Kauempaa, kaivon kannelta ateriansa hakeva on hieman arempi ja sirompi, sekä häntänsä on hiukkasen harmaampi. Olisiko rouva?

Itsenäisyyspäivä

On itsenäisyyspäivä, sataa isoja, märkiä lumihiutaleita.

Piha on sytytetty täyteen lyhtyjä, juhlapäivän kunniaksi.

Varaston päädyn koristekaalit tervehtivät pihalle tulijaa ensimmäisenä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!