perjantai 31. lokakuuta 2014

Viiru kasvaa ja kehittyy

Viirulla on tiukka opinto-ohjelma. Syysloma on takana, emäntä palannut töihin ja Viiru opintoihin. Viirun päivät kuluvat tarkkailemalla pihan elämää ikkunalaudalla, köllöttämällä isännän kainalossa ja syömällä. Voi mikä ruokahalu pennulla onkaan! Massaa pitää saada ja lihaksia.

Osa isännän linnunsiemenistä on päätynyt kissan ruohoksi.
Viikolla sekä Viiru että isäntä bongasivat uusia lintuja. Pikkuvarpunen kumppaneineen löysi pihapuusta tutun lintulaudan. Myös  käpytikka-vaari kävi huikkaamassa Viirulle omat terveisensä. Kurre ja kaikki sen viisi kaveria askarruttivat kissanpojan mieltä.


Ennen kuin nuori kolli on valmis valloittamaan oman reviirinsä on kissanpennun pitkässä oppimäärässä oman nimen tunnistaminen. Aina emännän palatessa kotiin kajahtaa keittiön ovelta kutsu: "Viiiiruuuu, Viiruuuuu!" Ja Viiru juoksee, juoksee niin, että lattia tömisee, kiehnää kylkeään emännän jalkoihin ja naukaisee "Miu." Emäntä hakee pentuvaljaat ja palkitsee kollipojan ulkoilutuokiolla. Vähän täytyy Viirun kiemurrella, pureskella valjaita ja koetella ihmisen hermoja, mutta lopulta pariskunta selviää pihalle asti.


Omenapuut toimivat kiipeilyharjoituspaikkoina. Aluksi kiipeämisestä ei tahtonut tulla yhtään mitään. Idea oli kyllä selvillä, mutta joku juttu siinä oli koska kerta tosiensa jälkeen Viiru mätkähti alas sammaleiselle ruoholle. Vaan harjoitus tekee mestarin, lajissa kuin lajissa. Tosin oppitunnit jatkuvat, sillä on opittava tulemaan myös puusta alas ja sehän ei ole helppoa ollenkaan.

 
Mallin mukaan sitä kissanpoikakin asioita oppii. Kaiket päivät Viiru katselee kuinka ketterästi oravat käyvät ruokapaikallaan aterioimassa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Homma ei tosin ihan oikeaoppisesti vielä suju, mutta yritys hyvä kymmenen ja jokainen tyylillään ajattelee Viiru.
 
 
Hiirestystä Viiru saa vielä toistaiseksi opetella sisätiloissa. Valkoinen rotta-pehmolelu toimii oikein hyvänä harjoitusvastustajana ja emännän moppi auttaa lihaskuntoharjoittelussa.
 
 
Kun koittaa rankan päivän ilta, simahtaa Viiru emännän viereen, emännän sänkyyn. Unta ei voi vastustaa kun emäntä vaan istuu läppäri sylissään ja naputtelee, minkäänlaista huomiota ei kissalle heru. Lopuksi on totuutena kerrottava, että valtataistelun emännän vuoteesta voitti Viiru.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viiru arkajalka

Kohtaaminen Nova-koiran kanssa oli täysi fiasko.

Talon tytär koirineen saapui yökylään vieraisille. Viiru oli turvassa emännän huoneessa ja talonväki toivotti koiran tervetulleeksi kuten aina ennenkin. Mikä lie kolmas vaisto oli koiralla, kun tuli sisään hotki heti ensitöikseen kaikki kissanruoat parempiin suihin.

Tytär "Mami" otti ohjat käsiinsä kunnon koiran omistajan ottein. Emännän ovi avattiin varovasti vaan samassa silmänräpäyksessä kiipesi kissa verhoja pitkin sälekaihtimien päälle ja koira ryhtyi ärhentelemään ikkunan alapuolella. Täysi katastrofi. Se siitä sitten.

Viiru linnottautui lopuksi iltaa emännän vaatehuoneen ylähyllylle villapaitojen joukkoon. Yön viettivät molemmat eläimet kumpikin omissa huoneissaan, toinen uteliaasti murahdellen ja haukahdellen, toinen pelokkaasti haukkuja kuunnellen. Aamun valjettua tytär pakkasi kimpsunsa ja koiransa ja kaasutti matkoihinsa!

Koiran lähdettyä valloitti Viiru talon takaisin itselleen. Kovasta koettelemuksestaan rohkaistuneena Viiru ilmoitti haluavansa ulos. Kissa, joka ei ollut uskaltautunut vapaaehtoisesti eteistä pidemmälle tahtoi nyt ulos??!!
Ei emäntä rohjennut vielä ihan ilman valjaita ulos päästää. Viiru sai ylleen kauniit, punaiset valjaat ja sitten menoksi.

Ulkona kaikki on niin ihmeellistä ja lehdetkin liikkuvat itsekseen rapisten.
Onneksi oli valjaat. Viirun tutkiskellessa syksyisen pihan tuoksuja ja ihmeitä, ilmestyi varoittamatta varaston oven alta vieras kissa. Eihän höpelö Viiru ensin ymmärtänyt yhtään mitään, tuskin edes huomasi vierasta kissaa. Vaan annas olla kun ymmärrys kävi läpi pennun, kohosi Viirun selkä mahtavalle kaarelle, häntä oli pystyssä pörhöllään ja hyökkäys oli vain hetkien päässä. Isäntä puuttui peliin ja hätisti vierailijan matkoihinsa.

Näin pelottava ja vaarallisen näköinen osaa jo pienikin kissa olla.
Ei ollut kylän kissoja nuori kissavieraamme. Kovin oli vielä hentoinen ja nuoren oloinen, liekö ensimmäisellä karkureissullaan ja nyt vähän eksyksissä.
Peräkärryn alla on turvallista seurata tilannetta.
 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tahtojen taistelu

Aamun energiaa. Hiiret kiinni!
Emäntä ja Viiru ottavat nyt tosissaan mittaa toisistaan. Viirun käsitys öisestä nukkumapaikasta ei käy edelleenkään yksiin emännän ajatusten kanssa, kissa on päättänyt tunkeutua emännän tyynylle asti. Toistuvasti kissa passitetaan omaan pesään keinutuoliin ja heti kohta Viiru ponnahtaa sieltä emännän sänkyyn. Menneenä yönä kuului makuuhuoneesta emännän lähes lannistunut ääni: "Toivotonta".

Tänään talon tytär koirineen tulee yökylään. Jälleen on Viirulla uusi haaste edessä, on kohdattava uusia lauman jäseniä. Talonväki odottaa kissan ja koiran ensikohtaamista mielenkiinnolla. Tapahtumat voivat kulkea aivan fifty fifty, eläimet hyväksyvät  toisensa tai sitten eivät. Tulevan yön Viiru saa vielä hakea turvaa emännästään, mutta koiran lähdettyä viikonlopun jälkeen omaan kotiinsa sulkeutuu makuuhuoneen ovi yöksi. Viiru saa luvan etsiä uuden nukkumapaikan muualta talosta.

Viirulla on omat lelut joita se tarmonpuuskassaan rötyyttää. Hiiret ovat ehdoton suosikki.
Talonväki on päättänyt, että nuorena se on vitsa väännettävä. Toisin sanoen kissan on opittava muutama talossa noudatettava "kissan käytöstapa" jo heti pennusta. Käytöstavat ovat perua talon aiemmilta kissoilta ja ne ovat hyväksi havaittuja ja ehdottomia. Mitä nopeammin Viiru nämä säännöt oppii, sitä vähemmän yhteenottoja tulee. "Talon ruokapöydillä kissa ei kävele", on niistä kaikkein tärkein.

Viiru on persoonallisuus, kuten jokainen muukin kissa. Viiru on kova kerjäämään ruokaa. Talossa ihmiset tykkäävät asettua telkkarin ääreen ja syödä samalla. Viirulla on oma ruokapaikka keittiössä ja siellä se saa ruoan, herkut ja kaiken muun ylimääräisen. Hieman on vielä kissan ruokailutavoissa hiomista. Ihmisten asettuessa voileipäänsä nauttimaan, ryhtyy Viiru tekemään hyökkäyksiään. Niin se vaan on, että luonnossakin lauman johtajat syövät ensin ja nuoremmat jäsenet vasta, jos jotakin jää. Tässä talossa ei ihmisten leivistä jää kissoille yhtään mitään.

Hyökkäykset eivät johdu siitä, etteikö keittiön ruokapaikalta löytyisi repertuaaria tarpeeksi. Ruoka-aikojen ulkopuolella sieltä löytyy aina pentukissan raksuja, vettä, viiliä ja kuivattuja kuoreita. Herkkupalojakin emäntä toisinaan hellyyshetkinään sinne jättää. Kuivattuja kana- tai tonnikalapaloja. Ihmisten ruoantähteitä sinne ilmestyy jos jotain maukasta on ollut tarjolla. Makaronilaatikko tuntui olevan Viirun mieleen, samoin paistetut lohipalat ja kalanrasvalla kyllästetyt leivänpalat.

Taas tänään Viiru pääsee pihalle käymään.
Eilen ulkoilureissu sujui jo ekakertaa paremmin. Terassilla kissa uskalsi olla, kun sitä rapisevan oksan kanssa sinne houkutteli. Lintujakin emäntä vei sylissään katsomaan, mutta maahan jouduttuaan alkoi pelko kalvaa pienen kollin mieltä ja tärinä kävi säälittäväksi. Sisälle piti lähteä!

Pikkuhiljaa hyvä tulee, uskovat isäntä ja emäntä.

torstai 23. lokakuuta 2014

Viiru lääkärintarkastuksessa

Viiru kävi lääkärissä.
- Hyvin kehittynyt nuori poikakissa, sanoi lääkäri ja tuikkasi rokotteen niskapoimuun.
Viiru oli tyyni, elekään ei värähtänyt.
- Kuukauden kuluttua tehosterokotus ja puolivuotiaana leikataan.
Puntarissa vielä täytyi käydä, jotta emäntä tietää annostella matokuurin oikein.
2,1 kg näytti vaaka.

Niin oli jännä reissu pienellä kollilla, etteivät edes linnut jaksaneet kiinnostaa.
Kotiin oli hyvä tulla ja kasvava kissa kun on, niin pian uni voitti. Emäntä sai taas rauhassa kirjoitella.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Väsynyt, mutta onnellinen

Talossa on jatkettu yöllisiä vieroitusharjoituksia.

Emäntä ja Viiru yrittävät kumpikin pitää oman päänsä. Viiru on sitä mieltä, että emännän tyynyt ja kainalo on paikka missä pienellä kissalla on oikeus nukkua. Emäntä on eri mieltä. Viime yöksi oli keinutuoliin kasattu lisäpehmikkeeksi tyyny, emnnän paita ja villasukat.  Talon ihmiset ajattelivat, josko turvalliset tuoksut ja pieni "pesä" tuntuisivat Viirusta turvalliselta paikalta nukkua.
Emännän sänkyyn Viiru nukahti, siitä emäntä siirsi pennun heti kohta omaan "pesään" ja ihan kivasti kissa siinä nukkuikin. Emäntä on kova juoksemaan öisin vessassa ja se tietysti valvottaa leikkisää kissaa. Puolilta öin Viiru tuumasi, että leikin aikahan se on, kun emäntäkin jaloittelee ja aloitti piiloleikin peiton alle. Ennen aamua oli Viiru siirretty pariin otteeseen keinutuoliin nukkumaan ja sielltä se aamulla heräsi. Emäntä oli tyytyväinen.

Viiru ottaa takaisin päiväunillaan sen mitä se ei yöunillaan saa: pitkä lepohetki ihmisen sängyssä.
Ventiksi se vetää kaikki uusi, uudessa talossa. Eilen Viiru pääsi sienestämään keittiöön. Ihmiset toivat sieniretkeltään ison kasan suppilovahveroita, jotka tuoksuivat metsälle. Isäntä antoi luvan tulla keittiön pöydälle puhdistamaan metsän antimia. Kaaoshan siitä tuli.

 
Viiru tuumasi, että mukava tuo isäntä kun ihan häntä varten sienet puhdistaa. Kulhosta oli mukava viskoa peratut, ihanasti tytisevät suppilovahverot, pöydälle yksi kerrallaan ja siitä sitten lattialle.

Pöydän alta sienet tietysti piti "saalistaa".
Suuri ja hurja sienestäjä.
 - - -
Viiru se vetelee oikein kunnon päikkäreitä, kohta kolme tuntia. Kirjottaja on saanut naputella läppäriään ihan rauhassa. Välillä on käytävä katsomassa hengittääkö kissa enää ollenkaan, hengittä se!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kissa kotiutuu

 
Toista yötä ei emäntä enää tahtonut jakaa vuodettaan Viirun kanssa. Viirulle sijattiin peti emännän vuoteen vierelle, vanhaan keinutuoliin. Alle tilkkupeitto ja päällimmäiseksi pentukodista mukana tullut peitto, jotta olisi tutut tuoksut. Suunnitelmissa oli, että lähekkäin ollaan vaan ei ihan liki. Ei se Virulle ihan näin sopinut. Mitenkään ei uni tullut silmään keinutuolipedissä, vaan heti kun emännän hengitys alkoi tasaantua hiipi kisu emännän yli, ohi, peiton ali tai miten nyt parhaiten pääsikään emännän lähelle. Alkoi emännän vahtivuoro. Viirun nukahdettua emäntä puolestaan nosti pennun pentupesään ja taas toisinpäin. Tätä rataa yö kulki rattoisasti aamuun asti. Molempien unet jäivät vähälle! Ensiyönä kokeilua jatketaan.


Isäntä aloitti aamulla lintujen talviruokinnan ja Viirulle haettiin porrasjakkara ikkunan eteen, aitiopaikalle. Siinä sitä seuraamista riitti. Lintuja lenteli edes ja takas, vaan yksikään ei pysähtynyt.


Ikkunalauta avasi maisemaa toiseen suuntaan. Siinä sitä katti istua toljotteli monen monta tovia, oli se niin ihmeellistä.

 Iltapäivätorkkujen aikana emäntä kävi ostamassa Viirulle pentuvaljaat. Ei rohjennut päästää pentua ulos ihan ilman kiinnipitoa. Valjaitakin piti ensin hetki ihmetellä, vähän pureskella ja viskoa. Päälle ne meni ihan mukavasti, eikä kissa tuntunut olevan niistä moksiskaan. Vaan annas olla kun pihalle piti oikeasti mennä. Ulkona oli märkää ja kylmää, ei ollenkaan niin mukavan näköistä kuin ikkunan takaa katsoen. Voi kuinka kissaa pelotti. Viiru ryömi talon laitoja pitkin, terssikalusteiden takaa turvaa hakien, kunnes emännän kävi sääli. Emännän sylissä oli kyllä lämmintä ja pehmoista, mutta hirvityksen ja kauheuden tunteet saivat koko pienen kissan tärisemään emännän lohdutuksista huolimatta. Jatkossa totutellaan ulkoilmaan pienissä erissä, joka päivä vähän. Eiköhän se siitä!



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Syrjälään saapui uusi hiirestäjä


Viiru on uusi kissamme, järjestyksessän kolmas.
Viiru syntyi heinäkuun lopulla Lappeenrannassa. Tyttäremme oli jo ennen pentujen syntymää kerjännyt yhden syntyvistä poikasista meille. Emokissa oli nuori ja poikue sen ensimmäinen. Pentuja syntyi kolme, mutta vain kaksi veljestä selvisivät ensimmäisistä vuorokausista.
Leo ja Viiru emon nisillä.
Viirun emo on oikea kaunotar. Silmiä ympäröi tummat rajaukset, kuin Kleopatralla. Hyvin on emo jälkeläisensä opettanut. Nyt kahdentoista viikon ikäisenä Viiru on ihmisläheinen, tomera kiipeilijä.

Kissalinnake vallattu!
 Hyvä hiirestäjä Viirusta tulee sen näkee kaikesta. Emo oli kuulemani mukaan saalistanut poikasilleen hiiriä, ihan opetusmielessä!

Missä rapisee?
Ensimmäinen ilta uudessa kodissa oli väsyttävä kokemus. Siirtyminen synnyinkodin eloisasta ilmapiiristä hiljaiseen, kahden aikuisen isoon taloon oli hämmennystä herättävä kokemus.
Ensin Viiru valtasi kissalinnakkeen, hiekkalaatikon ja talon, viimeisenä emännän vuoteen. Siinä nukkui kissa koko yön emännän vierellä, emäntä kapeasti sängyn laidalla putoamaisillaan ja Viiru kerälle käpertyneenä kainalossa.

Uuden aamun koittaessa oli Viirun virta-akut täynnä. Kaikki oli edelleen niin ihmeellistä. Ruokakin oli erilaista. Äänet ja hajut yhäti outoja. Lattia oli edellisillan jäljiltä täynnä leluja. Elämänmeno muutenkin niin uutta ja outoa.
Kumilangassa roikkuva hiiren korvike saa kyytiä.
"Eikö tässä talossa kukaan tajua, etteivät pienet kissat näe lattialta?"
"Palvelualtis isäntä tässä talossa. TV-jakkara tuli kiitettävän nopeasti ... hmmm."
"Todella hyvää palvelua, nyt voisi vähän vaikka huilahtaa."
"Hrrrrrrrrrr, hhhrrrr....."