Pihallamme on lintukylpylä

Pihamme tarjoaa vieraanvaraisuuttaan aina vaan. Lintujen ruokintakausi kun päättyi, alkoi meillä kylpylätoiminta. Viimekesäistä hankintaa, piha-allasta, on ryhdytty maisemoimaan. Allasta ympäröivä istutusalue jäi viime vuonna ihan vaille huomiota, nyt on tullut aika laittaa koko komeus uuteen uskoonsa.

Pihallamme vierailevat linnut eivät malta odottaa kesäkauden avajaisia, vaan kylpevät jo nyt päivittäin. Isäntä laittoi veden päälle oikein tuplaorren jossa on erinomainen paikka puhdistautua loisista ja kaikista kutisevista kirpuista.

Toki orrella tapaa tuttujakin.

 Ensin vaihdellaan kuulumiset

ja sitten kylvetään.

Autuaalta näyttää räkättirastaan kylpypuuhat!

 Ensin vain varovasti vähän pyrtösulkia kastellen.

Vaikeata on ... ei millään meinaa vesisuihku osua sinne minne pitäisi.

Hups! Selkäuintia ala räksä.

Tässä kohtaa isäntä oli äivän ällikällä lyöty. Luuli, että hukkuu se lintu altaaseen. 

Aikoi jo lähteä pelastamaan poloista, mutta...

...mikäs tässä, puhtaana on hyvä olla!

Kasvimaalla tapahtuu (ja vähän muuallakin)

Kasvimaalla alkavat jo ensimmäiset kesän merkit näkyä. Täyteläisen vihreät ruohosipulimättäät saavat veden herahtamaan kielelle. Yksi varsi oli pakko katkaista ja maistaa, mmmm... mikä maku.

Edellisenä kesänä sipulin viljely ei oikein onnistunut. Punasipuleihin tuli tuholainen ja tavalliset sipulit jäivät kovin pieniksi. Tänä kesänä panostamme kasvimaahan ihan uudella tavalla. Kunnostamme kaikki penkit!

Multa-alueet ovat saanet uusia reunoja ja uutta multaa.

Istukassipulit kasvavat tänä vuonna aivan uusissa penkeissä, toivottavasti tuholaiset eivät osaa tulla perässä.

Maasta se pienikin ponnistaa. Mikä lie tämän sipulikukan nimi?

Talon sisällä ei meinaa löytyä enää tilaa taimille. Keittiön ruokapöytä on lähes kokonaan taimiruukkujen peittämä. Olemme siirtyneet syömään sisällä telkkarin eteen tai kaunilla säällä ulos terassille. Ihmiset kestävät kylmää, taimet ei!

Basilikaa on kahta lajia, tavallista ja sitruunabasilikaa.

 Paprikoitakin päätin kokeilla tänä vuonna .

 

 Keittiön kasvihuoneessa, kasvivalojen alla odottelevat kesäkurpitsat ja tomaatit ulospääsyä.

 

 Tytär kylvi jo talvella, lumien aikaan, mansikan siemeniä. Olin aika epäileväinen niiden suhteen, kun olivat niin onnettoman olemattomia. Niinpä niistä vain tuli ihan kelpo yksilöitä. Mansikat ovat olleet jo pari viikkoa ulkona lasilavoissa. Eivät ole olleet moksiskaan edes pienistä pakkasista! Mansikat  on tarkoitus istuttaa niitä varten hankittuun omaan ruukkuunsa.

Västäräkistä vähäsen

Pääsiäinen oli tänä vuonna ennätyslämmin.

 En ole eläissäni pessyt mattoja ulkona vielä pääsiäisen aikaan, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin. Pääsiäislauantaina pesin tyttäreni koko huushollin matot. Upea kevätaurinkoinen ja tuulinen sää kuivatteli matot melkein kuiviksi, loppuun ne saivat kuivua tyttären ilta-aurinkoisella parvekkeella.

Meillä tarjoiltiin päiväkahvit pihalla,  kevätauringon paisteessa, lämmintä oli 18 astetta.

 

Pääsiäissunnuntaina oli rentoutumisen hetki.

 Illan viimeiset auringonsäteet kutsuivat kuvaamaan pihamaata, samalla kun odottelin saunan lämpenemistä.

Pihamme vieraskirjaan uusia lajeja

Kevät on ottanut aimo harppauksen kohti kesää.

 Kellot on taas siirretty kesäaikaan.

Pihallamme on ennen kokematon eläinten kevätrieha. Tuntuu olevan rakkautta rinnassa yhdellä jos toisellakin. Ruokintaa on jatkettu pellon laidalla, kantojen päällä, ja sitä kautta on lajien kirjo vain kasvanut. Hieman aremmatkin vierailijat ovat uskaltautuneet vieraisille. Aamuhämärissä isäntä kantaa sinne aamupalan ja jo kohta ensimmäiset ruokailijat saapuvat.

Varis ja rusakko tekevät tuttavuutta. Kumpikaan ei väisty, vaan ruokailua jatketaan sulassa sovussa.

Mustarastas ja orava ovat jo niin vanhoja tuttuja, ettei kumpikaan kiinnitä toisiinsa sen erityisempää huomiota.
 Mitä nyt vähän sivusilmällä vilkuillaan!

Auringon jo noustua, paikalle saapuvat sepelkyyhkyt.

Keväthekumoissaan käpytikka on löytänyt keloa paremman rummun, pellin sähkötolpan päällä. Siihen kun iskee pari napakkaa rumpusooloa, niin jo kuuluu naapurinkin reviirille.

"Eiköhän tikkaneitokaiset tästä vallan lumoudu" - tuumii salskea sulhasehdokas.

Alan vihdoin ymmärtää vannoutuneita lintuharrastajia.

Itselle uuden, aiemmin näkemättömän lajin näkeminen tuottaa jotain niin positiivista energiaa, että vaikea sitä tunnetta on edes kuvailla. Meille tämä ensimmäinen talvi on antanut jo monta ilon hetkeä. Aina kun saamme kuvatuksi meille tuntemattoman, uuden lajin, ailahtaa rinnassa kumma riemu! 

Monille ihan tuttu, vaan meille vielä uusi....

järripeippo.

Onkohan tämä peippo vielä talvipuvussaan?

Pohjoiseenko tekee mieles?

Myös pihamme marjavarkaat, räkättirastaat, ovat ilmestyneet maisemiin.

Toki meillä on pensasissa riittänyt marjoja, sekä linnuille, että ihmisille. Se syö ken ensiksi ehtii!

Totesin, että hvyvin ovat pulskistuneet pihamme elätit. 

Paksuilta ja pulleilta näyttävät linnut, sekä oravat.

Sinitiainen.

Oravilla on vielä harmaa turkki, mutta mitä ovat nuo ruskeat väriläikät siellä sun täällä?
 Onko turkki vaihtamassa väriä?

Närhi.