Syrjälään saapui takatalvi

Viime yöstä lähtien on satanut lunta.

 Nyt, päivän kääntyessä illaksi, lunta tulee sakeanaan.

Taannoin saimme jo nauttia lähes kymmenen asteen lämpötiloista ja keväisestä auringon paisteesta. Optimistisesti kannoimme terassille tuolit ja isäntä kiikiutti jo grillinkin paikalleen. Pääsiäistä ennakoiden vein ruukkunarsissitkin amppeleihin.

Tänään on kaikki taas valkoisenaan.

Viiru makaa eteisen hattuhyllyn päällä ja tyytyy vain katselemaan ulos.

Taimikasvatusta

Meillä on tyttäreni kanssa työnjako. Hän kasvattaa taimet siemenistä, minä pistokkaista. Kumpikin tekee sen minkä parhaiten osaa. Minä saan kasvit kyllä juurtumaan, mutta siemenestä taimettaminen minulta useammin epäonnistuu kuin onnistuu. Taidan kastella liikaa, kun tuppaavat aina mätänemään.

Tytär koirineen kävi meillä oikein yökylässä ja toi tullessaan kurkun ja tomaatin taimia.

Kuvassa tomaatin siemenpussin takapuoli ja kurkkujen siemenpussin kuvapuoli.

Tekstiosa kurkunsiemenpussista, kuvaosa tomaatista.

Kurkku on uutta viidakkokurkku-lajia ja tomaatti on samaa vanhaa kirsikkatomaatti-lajiketta kuin kahtena edellis kesänä. Aiempina vuosina tomaatti on ollut todella satoisaa. Kuudesta taimesta on saanut syödä ihan kyllästymiseen asti.

Kurkun siemenet oli kylvetty turvebrikettiin, onnistui ilmeisen hyvin.

Koulin kurkut alimpiin sirkkalehtiin asti.

Tänä vuonna koulin tomaatteja kahdeksaan taimiruukkuun.

Viiru toilailee

Kolli väsyttää itsensä keväisellä pihamaalla aivan uuvuksiin asti.

Pihalla olisi niin mukavaa, vaan välillä on ihan pakko ottaa ettonet sisällä.

Viiru on ratkaissut asian ovelasti, melkein sisällä, melkein ulkona. Eteisen naulakossa, hattuhyllyn päällä on oiva lepopaikka. Ikkunasta näkee suoraan ulos, eikä pelkoa siälle jäämisestä ole, sillä ihmisten on ulos mennessään ohitettava Viirun väijytyspaikka.

Joskus väsymys voittaa halun mennä pihalle ja ihmiset pääsevät livahtamaan asioilleen. Jos isäntäväen kauppareissu venyy ja kestää raahaa Viiru suosikkirottansa (pehmoleluja) ruokakupille. Toisinaan rotat saavat myös kunnian kylpeä juomakupissa. Sitä sitten ihmiset palattuaan taivastelevat, jotta mitähän kollin päässä mahtaa liikkua, kun moista tekee.

Osittainen auringonpimennys

Puolilta päivin kuvattu aurinko.

Isäntä laittoi hitsaajan lasin kameran linssin eteen ja ikuisti näytöksen.

Vapaa kolli

Etelä-Suomessa on kevät tosi aikaisessa ja Viiru on saanut vapautensa pahimpien pakkasten loputtua.

Onhan kolli ulkoillut koiran liekassa jo usean viikon, vaan vapauteen ei kissa-poikaa ole aiemmin vielä päästetty.

Menneenä lauantaina talon ihmiset tuumivat, jotta nyt oli päivä jolloin kissa kokeilee kuinka maalla oikein ollaan ja eletään. Talossa oli syksyllä hiirestäjän paikka auki ja siihen tehtävään Viiru taloon otettiin. Vähän oli katti aluksi varuillaan. Ensimmäisenä etsi kuivan paikan tassujensa alle ja löysikin auringon lämmittämän kiven varaston nurkalta.

Koko pitkän talven Viiru katseli ikkunan takaa oravien taiturointia omenapuissa ja harjoitteli

selkä köyryssä  vaanimisen jaloa taitoa.

 Häntä piiskasi puolelta toiselle ja leuat väpättivät päästellen outoa "käkätystä".

 Oli poika ollut tarkkaavainen, niin ketterästi kolusi kaikki kurrentuoksuiset oksat. Syksyllä vielä tipahteli oksilta pehmeään, sammaleen täyttämään ruohikkoon, vaan nyt askellus oli varmaa ja notkeaa.

Rassukka yritti piiloutua linnuilta puun taakse, vaan eihän se yhtä hyvin onnistunut kuin talvella ikkunan takana.

Vesi taisi herahtaa kollin kielle linupaistin toivossa, mutta kovin olivat tavoittamattomissa.

Odotas vaan kolliseni, kohta maa vapautuu jään ikeestä ja saat elätellä toiveita hiiripaistista.

Eipä taida isännän saappaan jälki ihan riittää, on kollilla sen verran kokoa.

Viirun seikkailut jatkuvat...

Verenpisaran pistokkaita

Tuskailin, etteivät verenpisarat ala ollenkaan juurtua. Olin itse liian innoissani

lämpimistä maaliskuun alun päivistä. Katselin aiempien vuosien taimikasvatusta ja huomasin olleeni hätähousu.

 

Tänään istutin ensimmäiset kolme pistokasta ruukkuihin. Juurrutin oksat ensin maljakossa.

Alakerrassa talvehtineet emokasvit olivat taas saaneet tuhohyönteisiä. Millä ihmeellä saisin ne pois ja kokonaan hävitetyksi? Joka vuosi uusi tuholais sukupolvi herää kevään myötä eloon.

Muutama vuosi sitten ostin kaupasta rosmariinin, joka saastutti osan kasvikannastani.

Aiemmin verenpisarani eivät kärsineet ongelmasta.

Kissan vesileikit

"Viiru sitä ja Viiru tätä."

-

Ystävät ja tuttavat ovat kyllästyneet, kun tämän talon väki vain kissastaan kertoilee. Aivan kuin maailmassa ei enää mitään muuta olisikaan. Vaan kyllä se vain niin onkin, että kissanpojan saapuminen kahden jo keski-iän ylittäneen ihmisen talouteen on tuonut elämään niin paljon iloa. Joka päivä saa katin toilailuille nauraa ja ihan ääneen.

 Kuinka sitä siis voisi olla jakamatta iloa kanssaihmisille?

Pentukissaa leikityttää enemmän kuin kaksi vanhaa "harakkaa" jaksaa leikkiä. Kissan tekemisen puute purkautuu hepulikohtauksina ja järjettömänä juoksuna ympäri taloa tai mitä ihmeelisimpinä tihutöinä.

Viiru on aivan hulluna veteen. Tiskikoneen tyhjentäessä vettä viemäriin hyppii kissa tiskialtaaseen tilannetta tarkkailemaan. Emännän lähtiessä suihkuun kissa kipittää aina jo etukäteen odottamaan josko saisi hänkin osansa. Kahvinkeittimen lirinä on niinikään vastustamaton ääni ja sitäkin pitäisi ehtiä ihmettelemään. Aina eivät kuitenkaan ihmisten ja kissan mieltymykset kohtaa, tässä talossa kun kissa ei saa pöydille hyppiä. 

Viiru saikin oman vesileikkipisteen, keskelle olohuonetta. Kahden vanhan höppänän aivoituksena viritimme Viirulle oluhuoneen lattialle tilkkutäkin, froteepyyhkeen ja vedellä täytetyn pesuvadin.

Siinä sitä kissalla riittikin ihmettelemistä monena iltana.

Jos riitti kissalla iloa, niin riitti sitä ihmisilläkin. Pesuvatiin tupsahteli milloin mitäkin, mitä pennun sitten piti astiasta poimia. Oli kiveä ja palloa kaiketi yhtä leluhiirtäkin siellä uiteltiin.